SUPERCHRISTISBEST.COM | Official Superchrist web site | Helsinki, Finland

Superchrist: Rocket Science

Superchrist karttaa tuttuja genremääritelmiä keksimällä tilalle uusia. Kun kuulostaa ilmavalta, letkeältä ja värikkäältä, voi lopputulosta kutsua spacepunkiksi. Yhtyeen ilmaisussa on samaa jääräpäisyyttä kuin 90-luvun alternativessa ja grungessa. Myös usein Superchristin yhteydessä mainitun Queens of the Stone Agen vaikutuksen kuulee uutukaisella. Read more…

Superchrist: Rocket Science (Disco Blanco)

Kolmannen studiolevynsä Rocket Science syyskuun alussa julkaissut Superchrist oli itselleni entuudestaan lähes vieras yhtye, vaikka se 2000-luvun alkupuolella olikin noussut jonkinlaiseen kotimaisen indie-rockin kulttimaineeseen. Odotukset uuden albumin suhteen perustuivat lähinnä aikaisempien levyjen hyvinkin positiivisiin arvioihin sekä jo kappaleiden nimissä vilahteleviin viittauksiin populaarimusiikin historiasta. I Just Don’t Get Pink Floyd miellytti jo ennen kuin olin kuullut biisistä tahtiakaan. Viipyilevä kappale hartaine lauluosuuksineen ja unisen taustan päälle soitettuine kirkkaine kitaroineen oli kuultuna jopa nimeäänkin viihdyttävämpi.

Read more…

Superchrist – Rocket Science (Discoblanco) 76

Superchrist saavutaa nyt kolmannella levyllä ja ties kuinka monen ep:n jälkeen myös minutkin. Rocket Science on minusta hyvä vertailukohden muun muassa Fullsteamin artisteihin, ei vaihtoehtomusiikin tarvitse olla aina niin kliinistä. Rocket Science on hyvää kitarapoppia säröillä ja hyvällä tyylitajulla. Suosittelen katsomaan ainakin ekan sinkun Journey is my destinationin musiikkivideon, joka on koostettu pelkistä Google Earthin kuvista.

Teksti: Hangup.fi
http://www.hangup.fi/artikkelit_id.php?aid=48

Superchrist: “Rocket Science” (Disco Blanco) * * * *

Kourallinen pinkkejä ja turkooseja avaruuspilkkuja
Musiikin tekeminen ei ole Superchristille rakettitiedettä, mutta avaruusrockilta se on kuulostanut Helsingin Oranssilla keikkojen ohessa myydyistä demoista asti. Harvan yhtyeen sointi säilyy näin tunnistettavana, vaikka tyyli ja laatu kehittyvät.

Read more…

SUPERCHRIST: Rocket Science (Disco Blanco)
* * * *

Superchrist on jo kahdella aiemmalla pitkäsoitollaan osoittanut, että se kulkee maamme musiikkikentällä aivan omia reittejään. Viitteet 1990-lukuiseen alternative-rockiin ovat yhä havaittavissa, mutta nykyään Superchrist operoi niin laajalla skaalalla, ettei varsinaisia yhtäläisyyksiä sylttytehtaalle ole järkeä nostaa esiin. Tuoreelta ja kekseliäältä Superchrist on kuulostanut aina, mutta Rocket Sciencen myötä yhtye on saanut ladattua samaan yhtälöön myös kosolti iskevyyttä ja suoraviivaisuutta.

Rocket Sciencella on useampikin kappale, joka voi nostaa Superchristin suosion seuraavalle askelmalle. Tuore sinkkulohkaisu Baby Fire, jonka kertosäe jää jopa raivostuttavan helposti päähän, on pitkäsoiton selvin täky. Myös aiemmin julkaistu Journey Is My Destination täyttää kaikki kulttihitin ainekset, joskin paljon salakavalammalla tavalla. Hienon kappaleen kruunaa Mikko Lohenojan liian vähälle huomiolle jäänyt kitaratyöskentely, joka hakee tässä maassa vertaistaan.

Muutamista huippukohdistaan huolimatta Rocket Science on ennen kaikkea ehjä kokonaisuus. Kerrasta osuvien sinkkujen rinnalta löytyy hivenen hitaammin sytyttävää materiaalia, jonka todellinen arvo tullee esille vasta pidemmässä juoksussa. Varsinaisia rimanalituksia Rocket Science ei sisällä lainkaan.

Teksti: Jari Jokirinne

http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=11303

Tamperelaiskolmikon [sic] uutuus jatkaa aiempien levyjen rokki ja räminä -linjaa. Bändi on itse kuvaillut musiikkiaan spacepunkin ja electrogrungen yhdistelmäksi. Jo vuonna 2000 perustetun indierocktrion kolmas pitkäsoitto kolahtaa ensikuulemalta. Ainakin ensimmäinen single Journey Is My Destination rullaa messevästi ja viihdyttää hauskalla videollaan.

SUPERCHRIST: ROCKET SCIENCE 7/10

Helsinkiläinen Superchrist juhlistaa kymmenettä toimintavuottaan uudella levyllä. Kolmannella täyspitkällään yhtye jatkaa sitä, minkä se aloitti Colorgunilla (2005) ja jatkoi Surfing The Zeitchristilla (2007). Mikko Lohenojan (laulu, kitara), Minttu Murasen (basso) ja Lassi Jokisen (rummut) rock ei edelleenkään juuri välitä raja-aidoista.

Edellinen huomioonottaen Superchristin musiikki kuulostaa yllättävän konservatiiviselta. Perinteinen kitara – basso – rummut -kokoonpano toki rajoittaa ilmaisua, mutta yhtyeeltä kaipaisi rohkeampaa irtiottoa liiasta turvallisuudesta ja sovinnaisuudesta. Teknisesti ottaen Superchristissa ei ole mitään vikaa, yhtye soittaa hyvin.
Read more…

Superchrist on oikeasti hyvä bändi. Colorgun (2005) ei ollut aprillipilaa, ja uusi Surfing The Zeitchrist on hyvin erilainen levy edeltäjäänsä verrattuna. Teollistetut ja koneistetut äänet on hiottu soitannan yhteyteen toisin kuin esikoisella, jossa rankka koneistus toimi ikään kuin levyn toisena ja mielenkiintoisena tekijänä. Surfing The Zeitchrist on äänimaailmaltaan hyvin rosoinen ja samalla hyvin teollinen ja metallinen (mutta ei siinä genre-merkityksessään).

Trio eli Mikko Lohenoja, Minttu Muranen ja Lassi Jokinen ovat onnistuneet erinomaisesti yhdistämään jotain 1990-luvun alun grungesta ja alternatiivirokista tähän päivään. Lohenoja laulaa parhaimmillaan kuin Faith No Moren Mike Patton ja belgialaisen Millionairen Tim Vanhamel. Superchristilla ja Millionairella on muutenkin paljon yhteistä. Superchristin musiikki tosin kuulostaa karkeammalta ja maanläheisemmältä, mutta ei missään nimessä yksinkertaisemmalta.

Välillä on vaikea uskoa, että tämä on vasta yhtyeen toinen albumi. Surfing The Zeitchrist on selvä eronotto ensimmäiseen albumiin eikä asemaansa varmisteleva laskelmoiva tuotos. Levyn lopulla trio kertoo jo hieman erilaista tarinaa, kun 22 Pistepirkkojen haaveilua lähestyvä Coming From The Sea rauhoittuu kohti levyn päättävää Glowing Through -kappaletta.

Yhtyeen hauskassa tiedotteessa medialobbauksen konsultti Jan Dresden ilmoittaa, että “[t]otuus on mustavalkoinen, Superchristin uusi levy on värikkäästi paras.” Pakko myöntää, että lobbarin lauseessa on jotain perää.

Teksti: Jani Sipilä
Kuva: Janne Savon

http://www.desibeli.net/arvostelu/2845

“Helsinkiläinen Superchrist on kiistatta yksi tämän hetken kiinnostavimmista kotimaisista bändeistä. Yhtyeen uniikkia äänimaailmaa voisi kuvailla ”hieman kaikkea sekoittavaksi keitokseksi”, jossa modernin vaihtoehtorockin jylhyys lyö sovussa kättä funkin ja jopa poikkitaiteellisen hörhöilyn kanssa. Read more…

http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=109

Helsinkiläisen Superchristin Colorgun-debyytti (2005) herätti paljon ansaittua huomiota. Yhtyeen “riskaabeli musiikillinen kurssi” oli Pekka Laineen (Soundi 12/2005) mieleen. Read more…