Porin Sanomat 22.9.2010: Superchrist tuo Poriin 60-luvun populäärimusiikkia musavisahengessä

Bändin musiikkivideo Google Street View [sic] kirvoitti maailmanlaajuiset blogikeskustelut internetin ilmaisunvapaudesta

Bändin musiikkivideo Google Street View [sic] kirvoitti maailmanlaajuiset blogikeskustelut internetin ilmaisunvapaudesta
Superchrist, 45 Specialissa Oulussa torstaina 23.9.
Vuonna 2000 perustettu Superchrist on kolmannen levynsä myötä jälleen Suomen kiertueella. Hiljaiseloa viettänyt helsinkiläisbändi on parin vuoden ajan keskittynyt levyn tekoon, vaikka levyn nimi, Rocket Science, viittaakin itseironisesti siihen että kyse on vain popmusiikista eikä mistään rakettitieteestä.
Superchrist – Rocket Science (Discoblanco) 76
Superchrist saavutaa nyt kolmannella levyllä ja ties kuinka monen ep:n jälkeen myös minutkin. Rocket Science on minusta hyvä vertailukohden muun muassa Fullsteamin artisteihin, ei vaihtoehtomusiikin tarvitse olla aina niin kliinistä. Rocket Science on hyvää kitarapoppia säröillä ja hyvällä tyylitajulla. Suosittelen katsomaan ainakin ekan sinkun Journey is my destinationin musiikkivideon, joka on koostettu pelkistä Google Earthin kuvista.
Teksti: Hangup.fi
http://www.hangup.fi/artikkelit_id.php?aid=48
SUPERCHRIST julkaisi kolmen vuoden tauon jälkeen aiempaa kypsytellymmän kolmoslevynsä Rocket Sciencen. Tyylillisesti bändi on nyt hillitympi, mutta riffit ja DIY-asenne ovat tallella.
2000-luvun puolivälissä helsinkiläinen Superchrist julkaisi kaksi albumillista riffipohjaista vaihtoehtorockia. Vuoden 2005 ylistetyn Colorgun-debyytin ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistun Surfing the Zeitchrist –levyn voimin bändi liimaantui hetkeksi Suomi-indien kärkikastiin.
Superchrist: “Rocket Science” (Disco Blanco) * * * *
Kourallinen pinkkejä ja turkooseja avaruuspilkkuja
Musiikin tekeminen ei ole Superchristille rakettitiedettä, mutta avaruusrockilta se on kuulostanut Helsingin Oranssilla keikkojen ohessa myydyistä demoista asti. Harvan yhtyeen sointi säilyy näin tunnistettavana, vaikka tyyli ja laatu kehittyvät.
Kuva: Timo Wright
Yksi syksyn kotimaisen vaihtoehtorockin odotetuimmista albumeista on Superchristin kolmas albumi ”Rocket Science”.
Albumilta löytyy mm. kappaleet Greed And Its Clear Water ja I Just Don’t Get Pink Floyd. Onko kyseessä kunnioitusta vanhoihin bändeihin vai mistä on kyse? Laulaja-kitaristi Mikko Lohenoja ja rumpali Lassi Jokinen saapuivat Toni Laaksosen haastatteluun levynjulkkarikeikan jälkeisenä päivänä.

Superchrist käväisi Sami Häikiön vieraana Mahtavaa Helsinki Mahtavaa -ohjelmassa Radio Helsingissä juttelemassa uuden albumin jutuista!
Haastattelun voi kuunnella mp3:na / podcastina täältä:
http://www.radiohelsinki.fi/podcast/18237/mahtavaa-helsinki-mahtavaa-31-8-2010/
SUPERCHRIST: Rocket Science (Disco Blanco)
* * * *
Superchrist on jo kahdella aiemmalla pitkäsoitollaan osoittanut, että se kulkee maamme musiikkikentällä aivan omia reittejään. Viitteet 1990-lukuiseen alternative-rockiin ovat yhä havaittavissa, mutta nykyään Superchrist operoi niin laajalla skaalalla, ettei varsinaisia yhtäläisyyksiä sylttytehtaalle ole järkeä nostaa esiin. Tuoreelta ja kekseliäältä Superchrist on kuulostanut aina, mutta Rocket Sciencen myötä yhtye on saanut ladattua samaan yhtälöön myös kosolti iskevyyttä ja suoraviivaisuutta.
Rocket Sciencella on useampikin kappale, joka voi nostaa Superchristin suosion seuraavalle askelmalle. Tuore sinkkulohkaisu Baby Fire, jonka kertosäe jää jopa raivostuttavan helposti päähän, on pitkäsoiton selvin täky. Myös aiemmin julkaistu Journey Is My Destination täyttää kaikki kulttihitin ainekset, joskin paljon salakavalammalla tavalla. Hienon kappaleen kruunaa Mikko Lohenojan liian vähälle huomiolle jäänyt kitaratyöskentely, joka hakee tässä maassa vertaistaan.
Muutamista huippukohdistaan huolimatta Rocket Science on ennen kaikkea ehjä kokonaisuus. Kerrasta osuvien sinkkujen rinnalta löytyy hivenen hitaammin sytyttävää materiaalia, jonka todellinen arvo tullee esille vasta pidemmässä juoksussa. Varsinaisia rimanalituksia Rocket Science ei sisällä lainkaan.
Teksti: Jari Jokirinne

Helsinkiläinen Superchrist sai alkukesästä mediahuomiota Kiinaa myöden, kun Journey Is My Destination -musiikkivideo hyödynsi Googlen katunäkymäpalvelu Street View’n kuvia.
Paitsi tehdä hiennonnäköisen videon, bändi halusi myös herättää keskustelua siitä, mitä isot yritykset voivat internetissä tehdä, ja onko ihmisillä vastaavia oikeuksia.
Tamperelaiskolmikon [sic] uutuus jatkaa aiempien levyjen rokki ja räminä -linjaa. Bändi on itse kuvaillut musiikkiaan spacepunkin ja electrogrungen yhdistelmäksi. Jo vuonna 2000 perustetun indierocktrion kolmas pitkäsoitto kolahtaa ensikuulemalta. Ainakin ensimmäinen single Journey Is My Destination rullaa messevästi ja viihdyttää hauskalla videollaan.